Voisin hieman kertoa meidän
ensitapaamisestamme, ja mistä meidän tarina alkoi.
Oli elokuun 11. päivä vuonna 2013. Aivan
tavallinen sunnuntaipäivä, tai niin ainakin kuvittelimme. Silloin mun ja Ollin
tiet kohtasivat. Olimme kaverini kanssa olleet isosiskoni luona yötä, joka asui
toisella paikkakunnalla (Eli Seinäjoella, jonne minäkin olen sittemmin
muuttanut). Kaverillani oli tapaaminen pojan kanssa, keneen hän oli muutamia
viikkoja aiemmin tutustunut. Päätimme, että kun lähdemme ajelemaan kotiin päin,
kaverini käy nopeaa moikkaamassa tuttuaan ja itse odotan autossa sillä aikaa.
No, kaverini lähti pojan asunnolle ja itse soitin toiselle kaverilleni aikani
kuluksi. Puhuessamme niitä näitä huomasin kaverini laittaneen viestin
puhelimeeni, että "tuu sittenkin tänne asunnolle mun seuraks, kun täällä
on muitakin poikia. Nappasin kaverini autonavaimet mukaan ja lähdin kävelemään
asunnolle. Samalla puhuessani toisen kaverin kanssa puhelimessa, taisin vähän
jännittyneenä sanoa että "kiva mennä tämännäköisenä tuonne asunnolle, kun
siellä on joitain poikia." Olin siis hiukset pörrössä, ilman minkäänlaista
ehostusta liikkeellä. Ujona astuin asunnolle, jossa vastassa oli kaverini sekä
kolme uutta ihmistä.
 |
Samalla hetkellä huomasin komean, lähes
kaksi metrisen, maailman suloisimmalla naurulla ja kilteimmillä silmillä
varustetun pojan istuvan olohuoneessa. Se oli ihastumista ensinäkemiseltä. Tämä
mies oli Olli. Istahdin komean pojan viereen, ja pian jännityksen rauettua
aloimme pikkuhiljaa jutella. Ensin juteltiin kaikki porukalla, tutustuttiin
uusiin tuttaviin, naurettiin. Kuitenkin tämä nuori herrasmies vei minun
huomioni lähes kokonaan. Päivä vaihtui iltaan ja yöhön, ja sen päivän aikana ei
kotiin lähdettykään, niin kuin suunnitelmissa oli ollut. Illan koittaessa Ollin
oli lähdettävä kotiinsa nukkumaan, sillä hänellä oli työpäivä seuraavana
päivänä. Tuli surullinen olo. Näenkö tuota miestä enää ikinä, oli ensimmäisenä
mielessä.
Lisäsimme toisemme kaveriksi facebookin
puolella, ja ystäväni rohkaisemana laitoin Ollille viestiä. Siitä lähti meidän
jokapäiväinen viestittely, ja pian jo vaihdettiin myös numeroita. Oli kiva
kuulla, että myös toinen osapuoli oli ihastunut minun tullessani ensikertaa
asunnolle. Ollin mielestä olin kuulemma näyttänyt suloiselta saapuessani ujona
asunnolle ja kiltiltä ilman meikkiä tai sen ihmeellisempiä vaatteita, vaikka
itsestä ei silloin tuntunut niin. Aloimme käymään treffeillä joka viikonloppu,
sillä ne olivat ainoita mahdollisia aikoja nähdä, kun molemmat asuivat eri
paikkakunnilla. Etenimme rauhassa, sillä molemmat halusivat tutustua toisiinsa
kunnolla, oppia tuntemaan toisen.
Virallisesti seurustelemaan aloimme
2,5kk jälkeen tutustumisestamme, vaikka joka päivä pidimmekin jo yhteyttä ja
molemmille oli selvää ettei enää muita tapailla. Meillä samanlaiset arvot
kohtasivat, sekä käsitys siitä mikä parisuhteessa on tärkeintä. Mielestämme
rakkaus, toisen kunnioitus ja huomioon ottaminen sekä uskollisuus ovat parisuhteessa
tärkeimpiä. Se, että rakastaa toista sellaisena kuin hän on. Me työskentelemme
tiiminä, toinen toistamme tukien ja lohduttaen huonoina aikoina, sekä yhdessä
iloiten arjen pienimmissäkin asioissa.
Ensi elokuussa tuostakin päivästä tulee
kuluneeksi 4 vuotta. Kyllä aika menee nopeaa! Toisesta on tullut niin tuttu ja
tärkeä ihminen, ja yhdessä on koettu jo niin paljon asioita, mm. armeija-aika, yhteenmuuttaminen, kihlaus,
yhteisen omistusasunnon osto, sekä nyt häiden suunnittelu. Aivan kuin oltaisiin
aina tunnettu, eikä enää ilman toista elämistä osaisi kuvitellakaan. Monesti
miettii, kuinka tuo yksi elokuinen päivä muuttikaan paljon asioita! Ei silloin
osannut odottaa että tapaisi tulevan aviomiehensä! Meillä on paljon yhteisiä
haaveita tulevaisuutta varten, kohti aikuisuutta. Kuinka voikaan toista
rakastaa näin paljon, päivä päivältä vain enemmän!
Sydämmellä
Noora
Ei kommentteja